Pitkän pitkä päivitystauko

Heimoi ja anteeksi! Tämä ollut rapiat KAKSI KUUKAUTTA päivittämättä! No, ehkä tähän nyt jotain saa sepostettua ja loppuun sitten totta kai hirveä kuvapläjäys. :D Ongelmaksi vain muodostunee, että mistä sitä oikein aloittaisi kirjoittamisen, näiden parin kuukauden aikana kun on kuitenkin tapahtunut vaikka ja mitä - välillä tuntuu, että jopa liikaakin.

No, jos lähdetään liikkeelle kuitenkin siitä, että tänään 20.5. meillä oli Kirpun kanssa ensimmäinen virallinen näyttelykehä vuorossa. Ja ihan kivasti meni, siitä huolimatta, että namit loppuivat jo ennen kehää - jolloin seisomiseen ei jaksanut keskittyä oikeastaan ollenkaan. Eniten pelkäämääni EVAakaan ei tullut, vaan saatiin tuomarilta arvosanaksi H (btw, Dynamiitti-veli ja Saga-sisko saivat molemmat ERIt - onnea heille!) ja rutkasti kokemusta; mikä olikin meille se tärkein asia - kokemusta ja mikä tahansa arvosana, kunhan ei EVAa. Hah. Seuraava kehäkerta onkin sitten alustavasti 1.7. Laukaassa, jossa on kaikkien rotujen näyttely ja tuomarina Irina Poletaeva Puolasta. Ja hei, tämän päiväisen kehän kirjallinen arvostelu löytyy niin naamakirjasta kuin Petsiestäkin.


Sitten vähän ikävämpään asiaan. Meillähän on esiintynyt jo parisen kuukautta remmirähjää. Tuntuu, että on kokeiltu melkeinpä kaikkea mahdollista ja mikään ei ole huomattavasti auttanut eikä edistystä ole kovinkaan paljon näkynyt. No, tänään sitten näyttelyssäkin alussa räjähdeltiin ohimeneville koirille hetkittäin aika rajustikin, mutta kotiinlähtiessä koirat ohitettiin hihna vähintäänkin löysällä - hetkittäin jopa normaalipituudellakin! ... Nähtävästi joku vaihtoi koiran kehässä ilman, että minä asiaa huomasin. Hehe.

No ei, tosiasiassahan tuossa syynä on melko varmasti se, että minä olen ollut sitten kuitenkin liian lepsu noiden ohitusten kanssa, kun olen antanut koiran tuijotella. Tällä kertaa tehtiin sitten niin, että joka ikinen kerta, kun tuo "sillä silmällä" toista koiraa vilkaisikaan, tuli fyysinen huomautus asiasta (käytännössä siis nipistys tai nykäisy kyljestä/niskasta/huulesta/korvasta) ja kielto: ja heti, kun tuli katsekontakti, kehu ja/tai palkka. No, kotiinlähtiessä tosiaan mitään ongelmaa ei enää ollut ja huomautukseksi riitti sanallinen kielto. Että jospa se tästä, tuleva iltalenkki onkin testi asian suhteen, että pitääkö vielä huomautella asiasta vai menikö se näin muutaman tunnin "tappelun" jälkeen jo kalloon, että miten sitä ohitettiinkaan ne muut.

Ja niin, muuttokin meille tuli eteen. Ollaan nyt tässä vajaan viikon verran käyty päivittäin uudella asunnolla Kirpun kanssa ja eilen vein sinne ensimmäisiä tavaroita - käytännössä siis laatikollisen kahvimotteja, Kirpun vanhan petin ja vesikipon sekä luun sille. Tänään jätettäneen käynti välistä, sillä oli sen verran stressaava/väsyttävä kokemus tuo näytelmäreissu, joten ilta lepäillään ja huomenna sitten koulun jälkeen taas sinne.

Niin, ja sekin vielä, että tuolla on edelleen sisäsiisteyden kanssa ongelmia. Minä kun olen kotona, ei mitään, mutta yksin ollessa niitä pissoja (ja joskus kakkojakin) tulee. Välillä tuo ehti olla n. viikon täysin sisäsiistinä, mutta se tuli takaisin. Yhdessä vaiheessa se oli jopa niin pahana, että alle kahden tunnin yksinoloaikana tehtiin kolmet pissat lattialle. No, siihenkin auttoi se, että nykyään en jätä tuolle mitään ylimääräistä tekemistä - en edes sitä kongia tai täytettyä luuta, sillä nähtävästi ne(kin) aktivoivat tuota aivan liikaa. Pissoja kyllä edelleen tulee, mutta n. kahdeksan tunnin yksinolon aikana niitä on 1-3, joten eiköhän se tästä. Uudessa asunnossa on hyvä aloitella ns. puhtaalta pöydältä tuo opettelu - heti, kunhan koulu parin viikon päästä loppuu.

Mutta niin, sellaista täällä - mitäs siellä? Ja loppuun tosiaan niitä kuvia.

G-voimat ottaa vähän kylkiin.. (c) Mirella Hildén

Ei vissiin ketään kotona? (c) Mirella Hildén

Pikkusen on hullun vikaa ilmeissä.. :D (c) Mirella Hildén

Jauhot nenässä.. (c) Mirella Hildén

Auringosta pitää nauttia. (c) Mirella Hildén

Ah, jojot juomisen jälkeen. :D (c) Mirella Hildén

Kuuma on, on on. (c) Mirella Hildén

Osaa se näyttää juostessaan järkevältäkin.. (c) Mirella Hildén

Leo ei oikeasti ole noin iso.. Ft. Rocky ja Jaki. (c) Mirella Hildén

Eeeeeei oo hullu! (c) Mirella Hildén

9 kk, mätsäreissä. Pikkasen takakorkea. (c) Mirella Hildén

Se osaa myös vaania. (c) Mirella Hildén

Ensimmäisiä kertoja luonnonvesissä. :) (c) Mirella Hildén

Hiekka ei ollutkaan niin hyvää, kuin se luuli.. :D

8 kk. (c) Mirella Hildén

Jopas on liukasta

Uskoisitko, jos sanon että Kirppu (vas.) on kiltti?!

Niin se vaan aika rientää. Eikä ole tullut kirjoitettua. Vaikka on aina pitänyt. Innostus vaan ollut ihan täysin hukassa. Nyt olisi eräs aihe mielen päällä, mutta ei innostusta kirjoittaa, väsyttää liikaa. Joten löpisen tähän jotain yleistä jaadajaadaa meidän arjesta ja laittelen muutamat kuvat - joista pari on sellaista, että niiden jälkeen ei oikeasti enää kukaan usko, että Kirppu on oikeasti kiltti koira. Hah.

"Ongelmia" on ollut, mutta myös onnistumisia. Ns. ongelmana sanoisin tällä hetkellä olevan taas hihnakäyttäytymisen. Jonkin aikaa se oli jo oikein loistavassa kuosissa, muutama viikko sitten alkoi pienimuotoinen remmirähjäys vastaantuleville koirille jos/kun ne tulivat liian lähelle. Siitä ollaan nyt pääsemässä vähitellen jo eroon, mutta nyt sitten on taas tullut kiinnostus vastaantuleviin ihmisiin ja pyöriin - niistä jokainen kokoon ja ikään katsomatta olisi potentiaalinen kaveri!

Onnistumisentunteita herättää edelleenkin tuon vapaanapitomahdollisuus. Lenkillä sitä kärsii pitää irti, kun muita ei liiku - käytännössä siis myöhään illalla, yöllä ja aikaisin aamulla. Vielä en luota itseeni (tai siihen) tarpeeksi, että kehtaisin pitää sitä irti kun muitakin liikkuu: siitä huolimatta, että totta kai sen hihnaan ottaisin kun tulisi joku vastaan. Aina sitä ei vaan niitä huomaa, niin en halua sitä riskiä että tuo torppaisi tervehtimään vastaantulijaa enkä minä huomaisi asiaa ja siellä olisi koirakammoinen ihminen tai vihainen koira remmin päässä.

Ja puistoonkin (jos auton saa siihen suht lähelle parkkiin tai sillä on oma parkkipaikka) mennään tätä nykyä vapaana - samoin kuin sieltä lähdetään pelkkä panta kaulassa. Noin kuukauden verranhan me kuljettiin sinne ja pois hihnassa, kun tuo alkoi perseillä sen poislähtemisen kanssa. No, eipä perseile enää vaan odottaa lupaa lähteä puistosta, kävelee lähes irtautumatta autolle, istuu odottamaan autoonpääsyä ja menee autoonkin vielä nätisti. Pari kertaa vain on meinannut mennä väärään autoon, kun kaverilla on ollut takapaksi auki, että se saisi omat koiransa sinne. Raukkaparka.

Viikon päästä olisi ensimmäiset mätsärit, käydään harjoittelemassa kehäkäyttäytymistä ja -olemista ja esiintymistä. Viikko siitä onkin sitten ne ensimmäiset viralliset näyttelyt Kemijärvellä, pentukehässä. Meillä kävi sen kanssa vähän hassusti, kun aikataulut olivat tulleet nettiin, mutta corsokkeita ei näkynyt ollenkaan siellä. Laittelin sitten viestiä ja kävi ilmi, että Kirppu oli unohdettu laittaa näyttelyyn mukaan - ilmoittautumiset kyllä olivat ihan kunnossa! No, eipä siinä, nyt sitten nähtävästi meillä on toinen tuomari kuin alunperin piti olla (Marja Talvitie piti olla, mutta nyt onkin sitten Juha Putkonen, kollegallaan kun oli jo ilman meitäkin melkein 90 arvosteltavaa), mutta mitä olen kuullut niin ihan hyvä tuomari hänkin, corsokkeita nähnyt ja arvostellut ennenkin - ei ehkä ihan niin liiketuomari kuin Talvitie. Eli tästä voimmekin päätellä, että kun rotua ei näkynyt aikatauluissa, ei corsokehään muita ole menossa kuin me. Joten ainakin yksi titteli (ROP-pentu) on varma - hah!

Ai niin, ja käytiin taas.. tai siis Kirppu kävi. Uimassa. Selkeästi sitä jännitti veteen meno ja siellä olokin, mutta hieno poika silti. Ui joka kerta ilman pahempaa paniikkia ja viimeiset viisi kierrosta lähti ihan itse uimaan ilman hirveetä houkuttelua eikä yrittänytkään uida ohjaajassa kiinni vaan käsivarren mitan päässä - eikä minkäänmoista räpiköimistä! Reipas Kirppu. Parin viikon päästä uudestaan, niin pääsee taas leikkimään sen jälkeen käsikuivaajalla: se oli tuon mielestä niin kiva, että kuivatessa pää piti vähän väliä tuoda siihen puhaltimen eteen niin, että huulet lepattivat kuin myrskytuulessa konsanaan.

"Syön sun pään!"

Se myytiin minulle cane corsona - tulinko huijatuksi?!

Leo 7kk, ~60 cm ja ~35 kg.

"Aaaaaaaaaaaaa..!"

"Wink wink ja silleen."

Herkun toivossa piti nenu tuoda melkeen linssiin kiinni.

"Ai NYT mää saan lähteä?!"

PUSS!

Kyllä, kiltti se on. :D

Varpaat on kylmät ja nenä on jäässä - jääpuikotkin kasvaa päässä!

Murr! Olen hirrrrrvittävän pelottava!

Näin, pakkasten piti loppua, mutta vielähän nuo jatkuvat: ja uusien säätietojen mukaan kestävät ainakin vielä tämän viikon. Tiistaina täällä Oulun päässä oli jo melkein lämmin, kun elohopea laski erinäisten mittareiden mukaan vain -4 pakkasasteeseen - seuraavana aamuna oli sitäkin inhottavampi mennä pihalle (meistä molemmista, minusta että Kirpusta), kun mittari näytti lukemaa -28!

No eipä tuo nyt hirveästi haittaa, kun Kirpulla on nyt oikein hieno Hurtan musta, karvakauluksellinen ja fleece-vuorellinen talvimantteli kokoa 70 cm. On hieman isohko, mutta kokoa pienempi (jossa selän pituus oli 65 cm) oli sillä tavalla just nafti, että se olisi jäänyt pieneksi viimeistään tällä viikolla. Joten mieluummin pikkuisen löysähkö, jossa on kasvunvaraa, kuin kinttana jonka saa olla vaihtamassa isompaan heti seuraavana päivänä.

Ömmömm, mitähän sitä muuta täällä olisi Kirpun suhteen tapahtunut, josta kannattaisi ja viitsisi mainita? Eipä oikeastaan mitään. Viime sunnuntaina sain otettua siitä pari seisotuskuvaa, kun kasvattaja niin kivasti näytti minulle, miten harjoitella sitä. Pentutokon viime viikkoinen kurssikerta jäi välistä, mutta sunnuntaina sitten olisi taas sinne tarkoitus mennä: viimeistä kertaa itse asiassa. Sitten tulee tuollaisissa ns. kunnon ohjatuissa reeneissä parin viikon tauko, kun alkeiskurssin jatkokurssi alkaa maaliskuun alussa - ja sitten huhtikuun alussa starttaa kilpailuihin tähtäävien kurssiryhmä.

Niin, ja laittelinhan minä Kirpun (ja itseni) puolesta viestiä OSE:lle, eli Oulun (seudun) pelastuskoiratoimintaa järjestävälle taholle ja kyselin mahdollisuuksista mennä seuraamaan treenejä kolmesti ja sitä kautta mahdollisuutta liittyä jäseneksi ja koirakoksi koulutusryhmiin. Jos sillä tavalla teinimäisesti, tai jopa lapsellisesti, ajattelisi, niin voisi melkein sanoa että hitsi kun olisi siistiä, jos Kirppu päätyisi auttamaan kadonneiden etsinnässä! Haha.

Huomenna torstaina, 9.2. painutaan Kirpun kanssa.. tai siis Kirppu painuu.. uimaan Oulun koirauimalaan. Siellä on pentu-uintikerta, joka kestää tunnin ja vedessä ollaan pareittain. Hui että kun minua oikeastaan vähän jänskättää.. tai ei niin vähääkään vaan aika paljon. Toivottavasti Kirppu ei tuosta hirveitä traumoja saa vaan se nauttisi uimisesta, niin voisi käydä siellä useamminkin ja kesälläkin voisi mennä ihan hyvillä mielin jonnekin veden äärelle kun ei tarvitsisi miettiä, tykkääkö koira vedestä vai ei.

Mutta sellasta. Jos kelit sallii, päästään sittenkin käymään mutka kehässä ennen Kemijärven ryhmiksiä. 19.2. nimittäin on Kiimingissä mätsärit, jonne ajateltiin tunkea kehään asti, ellei tosiaan pakkanen huitele -15 tai sen alle. Kehät kuitenkin ovat ulkona, niin ei nyt välttämättä tuollaisen ohuehkon turkin koiraa viitsisi viedä sinne seisattelemaan ja odottelemaan vuoro(j)aan monen tunnin ajaksi -20 asteen pakkasilla. Ja jäätyisihän siinä itsekin!

Ja loppuun taas muutama kuva, osa tuoreempia ja osa vanhempia (vanhimmat taitavat olla jostain tammikuun puolesta välistä, eli vajaan kuukauden takaa).

Tässä vaiheessa olin oikeasti ihan peeni vielä.

Helmikuun alusta ensimmäisiä kunnon seisotuskertoja: kasvattaja seisottaa.

Samaiselta reissulta, edelleen kasvattaja seisottaa Kirppua.

Kaksi arsetta ja naama.

Jippii!

Jaki-husky ei nyt oikein arvosta Kirpun lähentely-yrityksiä. :D

Joko mää saan tulla sinne?!

No mutta kun mää nyt vaan oon niin lutumutunen!

Rati-riti-ralla, tuli talvihalla..

Pienestä pitäen olen ollut hyvä datauskaveri.

Juu ei auta, pitää se Kirpulle hakea se talvimantteli, -liivi tai villapusero (tai vastaava) tässä piakkoin. Possun vanha toppaliivi sanoi sopimuksensa lopullisesti irti ja pihalla mittarilukemat huitelevat -25 pakkasasteessa. Eli kylmä on. Penneli kyllä tarkenee suht hyvin sen, mitä me näillä keleillä nokkaamme ulos työnnetään - välillä vaan tassuja alkaa palella, vielä eivät anturat ole kuivuneet pahasti eikä muutenkaan tullut ongelmia. Mutta tummelia.. tai ainakin valkovaseliinia on kotona valmiina, jos ongelmia tulee. :)

Eilen illalla oli tarkoitus käydä treenaamassa sisarusten ja kasvattajan kanssa vielä aamupäivän pentutokon lisäksi. No paskanmarjat siitä illan treenaamisesta tullut mitään: kaikki muu oli mielenkiintoisempaa ja pentu meni lähinnä haistapaskameiningillä, kun tokosta oli kyse. Pari suht hyvää suoritusta otin sitten siihen kuitenkin ja muuten sitten oltiin melko vapaasti nauttimassa muiden seurasta - hihnassa, muahhahhaa!

Yksin olemisessa ei kovin olla edistytty. Pissoja tulee edelleen lattialle 6-7 tunnin aikana useita (2-5) ja joskus jopa kakat on väännetty - ja sen jälkeen syöty (vitamiininpuutosta kakan syönti ei voi olla, koska ulkona eivät kelpaa omat eivätkä - luojan kiitos - vieraiden tuotokset). Eikä se ananaskaan auttanut, kaksi purkkia sitä sille syötin ja sisällä mussutus jatkui ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Ehkä pitäisi kokeilla banaania, jotkut sanovat että se auttaa? Tilan rajaaminen luultavasti auttaisi, nyt pitäisi vaan budjetista repäistä sen verran irti, että saisi ostettua muutamat kompostikehikot oviaukkoihin ja pennelin "lukittua" päiväksi olohuoneeseen/keittiöön(/eteiseen jos kaksi edellistä eivät toimi).

Mitään ruokaa ei oo pieni corsonpentu koskaan saanut..

Tälle vuodelle olisi luvassa ainakin kolmet viralliset näyttelyt (joista yksi pentuluokassa), nyt vielä mietin neljänsiä + viidensiä (Kirppu menisi niissä vielä pentuluokkaan). Mätsäreitä toki jokunen, jos tässä lähistöllä vaan löytyy aikatauluihin passaavia. Viralliset näyttelyt ovat nyt alustavasti 31.3. Kemijärvellä ryhmis, 20.5. Kempeleessä ryhmis sekä 1.7. Laukaassa kaikkien rotujen näyttely. Neljäs ja viides virallinen näyttely, joita kaavailen tällä hetkellä olisivat 5.5. Raumalla kaikkien rotujen näyttely sekä 6.5. Harjavallassa ryhmis (menisivät siinä samalla reissulla, välimatkaa kun paikkojen välillä olisi n. 55 km). Jos nyt ihan oikein muistan, niin Kemijärven ryhmis on tällä hetkellä ainut, jossa olisi suomalainen tuomari (Marja Talvitie) - Kempeleessä oli serbialainen tuomari, Laukaassa puolalainen ja Raumalla sekä Harjavallassa venäläinen. Kasvattaja oli sitä mieltä, että nuohan nyt eivät vielä pärjää jos tuomari on yhtään tiukempi, kun ovat niin kesken, mutta toisaalta jos tuomariksi sattuu "ERI-maatti", saattaisi muun muassa Kirpulle lohjeta ihan hyvä rotusijoitus.

Että sellaista nyt tänne, pitää noihin Kempeleen ja Laukaan näyttelyihin saada ilmoittautuminen tehtyä (Laukaata varten onkin jo hotelli varattu Jyväskylästä) ja harkita vielä tuota Raumaa + Harjavaltaa, Raumalla oli hotelli tuohon aikaan täynnä, Harjavallassa ainakin nettisivujen perusteella olisi vielä tilaa: luultavasti ei kuitenkaan kauaa. Mutta mietiskellään mietiskellään.

Hei, kuuraparta...

Olen vielä aivan pieni ja otan tässä ihan coolisti. :)

Hyrr, Kirpun mielestä pihalla on kylmä! Kyllähän melkein -20 pakkasastetta on pienestä herkästä koirasta hyvinkin paljon. Ja kun se toppaliivikin on selästä liian lyhyt ja sen kiinnipysymiseksi piti "mamman" vääntää patenttiratkaisu (nitojalla pari villalanganpätkää kiinni vyön molempiin päihin ja ne sitten rusetille, että se yltää edes kiinni..). No, kyllähän se nyt nämä muutamat hetket auttaa, mitkä siellä pihalla pitää pällistellä: kun ei nyt ole oikein varaa panostaa hyvään talvivaatteeseen, kun kasvuikää on vielä niin paljon jäljellä. Ostan sitten suosiolla ensi talveksi (tai jos tänä talvena pakkasia esiintyy pidemmälti/useammin) ihan kunnon kokoisen manttelin, että poika pärjää. Tänä vuonna investointina lienee makuualusta näyttelyitä ja ulkotreenausta varten.

Niin joo, sitä piti sanoa, että vähänkö olen ylpeä tuosta otuksesta! Tokokurssilla toimii aivan loistavasti, keskittyy hyvin ja jaksaa häiriöstä huolimatta tehdä juuri niin kuin sanotaan: toki väitän, että oman osansa motivaatioon antaa palkkausnamit sekä muutaman toiston jälkeiset riekkumiset patukan kanssa (namien kanssa tuo jaksaa vielä tehdä toistoja, mutta lelusta se innostuu niin kovasti, että leikkihetki joka osion päätteeksi on paikallaan). En kuitenkaan halua tuolle olla koko ajan tunkemassa nameja kurkkuun, joten siinäkin mielessä tuo, että se motivoituu leikkimisestä jopa enemmän, on oikein hyvä juttu: vähitellen voi alkaa varmasti namipalkkausta vähentämäänkin ja tällä hetkellä ollaankin jo siinä tilanteessa, että palkkaus tulee vain silloin, kun liike tehdään oikein eikä vähän sinne päin.

Meillä piti olla ensimmäiset mätsärit 21.1., mutta eipä sitten sinne päästy. Kirpun siskolla (ja sitä ennen veljellä) epäiltiin nenäpunkkia ja me saatiin lääkäriaika vasta torstaille, kun mätsärien piti olla sunnuntaina. Eli lääke saatiin annettua torstaina ja sen jälkeen piti pitää viikon varoaika, joissa koira olisi enemmän toisten kanssa kosketuksissa: oireita kun ei ollut, niin kasvattaja oli sitä mieltä, että treeneihin voi mennä huoletta, siellä kun koirien kontaktit ovat niin hyvin kontrolloituja eivätkä ne pääse vapaasti tunnustelemaan toisiaan liian läheltä.

No, ei tuo mitään, voi olla että ennen ensimmäistä pentukehää ei päästä varsinaisesti kehään harjoittelemaan, mutta muuten toki harjoittelua tapahtuu aina silloin tällöin: tokoa pyritään ottamaan pikkuisen joka päivä useamman kerran, näyttelyjuttuja sitten noin kerta viikkoon tai useammin, riippuu ihan omasta ja koiran mielialasta. Että Kemijärvelle tiemme käy sitten 31.3. ja jos ei mitään esteitä ilmaannu, myös Laukaaseen ollaan menossa 1.7., varasin jo hotellihuoneen Jyväskylästä la-su väliselle ajalle, niin ei tarvitse enää sitten lähempänä miettiä sitä, missä yöpyy ja kenen kanssa: äiti vähän jutteli, että jos hänellä on lomaa, hän voisi lähteä mukaan joten otin sitten varalta kahden hengen huoneen meille.

Kirppu kasvaa ja vahvistuu, eläinlääkärikäynnillä viimeksi punnitsin sen, painoa löytyi sillä hetkellä 27,4 kg eli ihan mukavassa kunnossa toinen on: hoikahko, mutta mieluummin sellainen kuin liian lihava. Rakenne sillä on aika hieno, pitäisi saada nyt otettua muutama kunnollinen rakennekuva, jos vaikka saisin kaverin värvättyä siihen puuhaan tässä piakkoin, niin näkisitte tekin (mahdolliset) rakkaat lukijani sen: ja kyllä se/ne kuva/t tulisivat yllättäen Facebookiinkin näkösälle ja arvosteltavaksi. Haha.

Nyt oli sentään jo muutama kuva laittaa tähän, nauttikaa.

Oliko Kirppu corso vai ei, täh?! :D (oli vähän pelottava tuo irlanninsusikoira..)

Vauhdista suunnanvaihto, done!

Ah, lörpöttimet. <3

Kuuraparta laitamyötäisessä.. ;)

Lunta tulvillaan.. mahaan asti.

Hilveä hilviö salaman loisteessa.

Hoh, näinhän se tietysti menee, että kun on suunnitellut kirjoittavansa kunnon tekstin, ei sitten kykenekään: tällä kertaa läppärin laturi teki tenän. Kirppu ei ole syönyt johtoja ainakaan päällisin puolin (enkä kyllä ymmärrä, miten se olisi päässyt sinne suojamuovin sisäpuolelle jyrsimään), joten missä lie vika. Niin kauan kuitenkin olen koulun (ja työpaikan) koneiden varassa, eli ei paljon kirjoitella. Mutta jospa se tästä. Sitten asiaan.

Kirppu nauttii lumesta aivan älyttömästi! Lenkillä se rymyäisi mieluummin penkassa kuin tylsällä tiellä, mutta kun hihnakäyttäytyminen ei täysin ole hallussa, niin flexiä ei voi käyttää ja ei tuota nyt ihan lenkillä irtikään viitsi pitää: se kun olisi lähes satavarmasti menossa moikkaamaan jokaista vastaantulijaa ja tielläliikkujaa. Toivoa kuitenkin on ja olen aika luottavaisin mielin, että ennen ensimmäisen vuoden täyttymistä hihnakäytös on täysin hallussa ja ohitukset tapahtuvat hihna löysällä ilman, että jokaista olisi pakko päästä itsenäisesti moikkaamaan. Muutama päivä sitten kuitenkin saatiin jo ensimmäiset ohitukset kontaktinhakuisesti ja hihna löysällä: ja vieläpä ilman lelua.

Mittailin Kirpun säkääkin tuossa eräs päivä ja jos yhtään oikeaan suuntaan mittasin, lukemat ovat ihan kiitettävät. 55,5 cm: kasvunvaraa siis vielä on se kymmenisen senttiä ihan hyvin. Painokin on kivoissa lukemissa, en ole kyllä nyt reiluun kahteen viikkoon tuota punninnut, mutta silloin painoa oli 25,1 kg ja jos sama tahti jatkuu, niin tällä hetkellä painoa pitäisi olla öpauttiarallaa 27 kg.

Muutenkin otuksen kanssa ollaan edistytty hienosti. Sisällä tuo jaksaa pysyä maassa vaikka kuinka kauan odottamassa vapautuskäskyä (oli häiriötä eli ei), mutta ulkona ei maassa pysytä: eihän sitä nyt herkkä pieni koira voi kylmään maahan mennä makaamaan, istuminen onkin sitten aivan eri asia. Ruokailutilanne toimii loistavasti ja tänne-käskyä totellaan ja odotetaan lupaa ja katsekontaktia ennen kuin ruokakipolle yritetäänkään mennä. Lisäksi tuon uskaltaa päästää kotiinmennessä hihnasta ennen portaisiinmenoa, sillä tuo ravaa suoraan kotiovelle istumaan ja odottamaan sisäänpääsyä: tuo istuminen tuli opeteltua lähinnä siksi, että Kirppu rauhoittuu ennen sisällemenoa niin ei särje itseään tai sisätiloja.

Mitäs muuta.. Niin joo, sisällä häiriöttömässä tilassa Kirppu seisoo jo namin avustuksella oikein nätisti ja antaa tarpeen tullen asetella jalkojaankin: ja pakko nyt kehaista sen verran, että ollaan tuota seisomista harjoiteltu vasta melko vähän aikaa kaulapannan kanssa, sitä ennen "treenattiin" sitä ilman pantaa ja iskostettiin Kirpun päähän, mitä seiso-käsky meinaa ja vasta sen jälkeen otettiin mukaan tuo panta ja asettelu. Näyttelyhihnaankin, tai siis -kahvaan, ollaan myös tutustuttu menestyksekkäästi: Kirppu käveli kotona oikein nätisti sen kanssa, vielä kun saataisiin kehäkäytös julkisellakin paikalla samaan kuosiin niin hyvä. Onneksi tässä on aikaa ennen ensimmäisiä virallisia näyttelyjä.

21.1. olisi mätsärit hallissa ja jos minun jalkani yhtään kestää, tarkoitus olisi mennä otuksen kanssa kehään harjoittelemaan, että miten siellä ollaan ja miten tuomarin edessä käyttäydytään. Ensimmäinen pentunäyttely meillä on edessä sitten 31.3. Kemijärvellä, jossa on FCI:n ryhmien 2 ja 5 ryhmänäyttelyt, jossa myös pentukehiä on. Tuomarina corsoilla on Marja Talvitie, joka kuulemma tuntee rodun ja on arvostelussaan tiukka mutta oikeudenmukainen. Saa nähdä, mitenkä meille käy: esittäjästä nyt varmasti tulee sanomista, vaikka Kirpusta ei niin hirveästi tulisikaan, mutta hei, minäkin vasta harjoittelen ja kerään kehäkokemusta, sitä kun tähän mennessä on ollut kolmesta mätsäristä yli-innokkaan alle vuoden ikäisen rottweiler-neidin kanssa. Haha.

Toivottavasti seuraavalla kerralla on sitten enemmän kuvia, riippuen nyt ihan siitä, miten tuon läppärin tai uuden koneen oston kanssa käy. Toivottavasti Kirppu ei olisi tänään pissinyt hirveästi sisälle, viikon aikana se yksin ollessa pissaaminen on vähentynyt, eilen oli enää kolme pissaa sisällä kun maanantaina niitä oli viisi. Ehkä se tästä, kun se halutessaan pystyy pidättämään sen kahdeksankin tuntia: eilen illalla oli seitsemän tuntia lenkilläkäynnin väliä (ja siinä välissä otus myös söi välipalan) ja yöllä melkein kahdeksan tuntia, eli siitä ei ole kyse.

Mutta, ensi kertaan!

Kirppu esittäytyy.

Tässä suhteellisen tuore pelottavan, kuolaavan, pusuttelevan hullun tappajakoiran omistaja. Koiria on toki ennenkin minulla ollut, pienestä pitäen, mutta ne ovat olleet ulkokoiria jokainen. Ensimmäinen "oma" koirani oli harmaa norjanhirvikoira Mölli, josta ei sitten metsästyskaveria isille tullutkaan niin kuin piti: se elikin elämänsä sitten ns. pullakoirana harvakseltaan metsässä piipahdellen. Ihan oma ensimmäinen koira oli aikuinen kodinvaihtaja, neljävuotias englanninbulldoggi Onni, joka suureksi surukseni piti lopettaa aivan yllättäen heinäkuussa 2011. Ja nyt tämä: kuolaava, pusutteleva hullu tappajakoira.

Tosissaan otus on uros. Rodultaan cane corso, virallisena värinä harmaa brindle, vaikka suhteellisen ruskeahko tuo tätä nykyä on (pikkuisena se oli täysin harmaa). Kokoa nyt, 5 kk:n ikäisenä on jotakuinkin 26 kg, säkää en ole mitannut mutta veikkaisin sitä silmämääräisesti 50 cm:n tienoille. Nahkaa tuo on kasvattanut samaan tahtiin painonsa ja korkeutensa kanssa, joten vähän sitä on ylimääräistä ja löysää. Ja tassut: ne ne vasta ovat isot, jo kuukausi sitten tassunjäljet tuolla olivat isommat kuin porukoiden viisivuotiaalla jämtlanninpystykorvalla.

Otuksen virallinen nimi on Doubleclick's Dub-Dub-Dub, melkein kaikkien ihmisten kesken lempinimenä toimii Kirppu, itse tuo tuntee nimen Leo ja sitä me käytetään, kun virallisemmista jutuista puhutaan eikä kennelnimeä tarvitse. Tarkoituksena on, jos koira innostuu (ja minä osaan) lähteä tokossa kilpakentille asti, aikaa en ole määritellyt vaan sen mukaan mennään, minkä se ottaa/vaatii. Näyttelyitäkin olisi tarkoitus kiertää ainakin muutamia virallisia ja mätsäreitä päälle: jos ei muuta, niin oppiipahan tuokin tappajakoira käyttäytymään isossa ihmis- ja koiraporukassa. Jotain muutakin olisi tarkoitus kyllä harrastaa, katsoa mistä tuo innostuu ja mihin omat taidot riittävät. Pelkäksi sohvaperunaksi tuosta kun ei taatusti ole, vaikka kyllä se nytkin jo nauttii köllöttelystä kuuman uunin/lämpimän patterin edessä ja säkkituolissaan.

Tähän blogiin olisi tarkoitus kertoilla meidän edistymisiä harrastuksissa, mätsäri- ja näyttelytuloksia, mahdollisia kilpailutuloksia sun muuta. Kuviakin (ehkä jopa videoita), kunhan saan vain kaivettua kameran auton jalkatilasta sisälle ja pistettyä akun lataukseen ja vaihdettua pidemmän putken pienempään tavan kamerasta, videokamera ei muuta kaipaisikaan kuin lataamista: jos vain muistaisin, minne sen viimeisen käyttökerran jälkeen törkkäsin vai onko se vieläkin laukussa syyskuisen Traconin jäljiltä.

Seuraavaan kertaan, toivottavasti silloin on jo parempaa (ja tuoreempaa) kuvamateriaalia olemassa.